Hyvää matkaa

 Kuulin parin päivän varoitusajalla, että meidän Piki lähtisi viimeiselle matkalle. Piki oli sokea, lähes kuuro ja vanhuus näkyi tiettynä jäykkyytenä ja väsymyksenä. Sohvalta ei enää voinut hypätä alas, sillä ilmeisesti se tärähdys tuntui selässä. Piki sai tuntea vielä tämän kesän, ennenkuin pääsi pois ennen tämän suurempia kipuja. Se sai viettää eläkepäivänsä vanhempieni luona lellittävänä.

Mutta nyt Piki on siellä, missä aamumakkara ei lopu kesken, missä se näkee tarkasti ja kuulee pienimmätkin rasahdukset uudelleen. Siellä, missä se saa köllötellä auringossa ja kirmailla nurmella.

On ikävä.

Kaikesta huolimatta ainakun näen nämä, hymy tulee väkisin kasvoille. Tämä on vaan niin täydellinen otos.

Kiitos kun vain olit, mitään en muuttaisi. Sinulla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessä. Lepää rauhassa.

Hyvää juhannusta!

Suomalaisen juhannuksen mukaisessa vesisateessa nautimme Suomen keskikesästä... Tai ainakin Beasty nauttii.

Update up to date

Taas on aikaa kulunut viime päivityksestä... Kevään kesän aikana on sattunu ja tapahtunu. Ensinnäkin, meillä oli muutto hyvin lyhyellä varoitusajalla. Ei siinä mitään, stressasin Jaffan puolesta niin paljon ettei sen tarvinut. Kerkesin mielessäni maalailemaan kaiken maailman kauhukuvia siitä ettei toi Beasty sopeutuisi ollenkaan ja sen takia sais eroahdistuksen ja kaikkea kerran luhtitalosta kerrostaloon muutettiin ja äänet kuuluu ja blaablaa... (mulla on stressaamisen musta vyö, beware)

Ja paskat.

Ihan lunkisti toi on ollu alusta saakka, eikä mitää ongelmia yksinjäämisenkään kanssa.  Meni viikko että rupes olemaan selkeesti rennompi ja toinen viikko, niin ihan kuin se olisi aina asunut tässä kämpässä.

 

Yritettiin vihdoinkin pyrkiä agin alkeisryhmään, ei päästy. Suoraan sanottuna vit- ketutti niin paljon. Oli tosi paljon hakijoita, ja reippaasti alle puolet pääsi vain ryhmään. He valitsivat samassa koulutusvaiheessa olevia koirakoita (alkeiskurssille), jotka hyötyisivät harjoittelukokonaisuudesta (kukapa ei). Luonnollisesti ikä ja terveydelliset seikat vaikuttivat myös. (meillä ei vielä ole esim. luustokuvia otettu) En tiedä vaikuttiko myös se, että sanoin kulkevani bussilla. Näitä alkaa aina ylianalysoimaan... Turhauttavaa on, kun itse tuntee oman koiransa ja tietää että tämä nauttisi ja antaisi kaikkensa. Tuntuu ajan haaskaukselta, että tällaisten seikkojen takia harrastus viivästyy. Noh, kun on tunkua niin on tunkua.

Ja kyllä, olen huono häviäjä. Itsellekkin tuli yllätyksenä kuinka paljon kirpaisi tuo päätös. Syksyllä haetaan uudestaan, jos ei silloinkaan nappaa, niin seuroja kyllä löytyy ja tämä tietty seura ei tiedä mitä menettää.

Kuten kuvasta näkyy, kokeiltiin Jaffan kanssa myös frisbee juttuja. Ja voi jessus ku se frisbee oli ihana asia. Turhaan meillä mitään nami palkkaa oli kun ei ne enää frisbeen jälkeen kelvannu. Noh, ne kierroksetki nousi sitten nopeemmin ku ferrari kiihtyy nollasta sataan ja välillä piti vähän rauhoitella Beastyn menoa. Lisäksi, kuten kuvasta näkyy, meillä oli varmaan maailman kälyisin frisbee, joka ei ole suunniteltu koiran kitaan. Homma lopetettiin siihen, kun tuosta frisbeestä tuli haavauma suuhun. Nyt vaan pitää hommata oikea kiekko. Jaffa osoittautui varsin kovapuruiseksi (mikä ei yllätä), eli mitään pehmeitä kiekkoja on turha hommata. Meikäläisellä on sellanen mutu-tuntuma, että ne hajoaisi heti.

Juokseminen on meillä nyt pannassa koska nyt on niin kuuma. Koska olen laiskaperse emäntä, en halua lähteä juoksemaan yöllä mihinkään, enkä herää ennen sian pieremää juoksemisen takia. Odottelen joskos tulisi viileämpiä välipäiviä. Jaffa jo älyää, että valjaissa juostaan, mutta ongelmana on, että alussa vetää sata lasissa ja ihan täysiä ja sitten voimat loppuu kesken kaiken. Pitää jotenkin koittaa rauhoittaa sen menoa alussa, että meno olisi tasaisempaa.

Vihdoin ja viimein tämä kööri sai muuten auton! Halleluja hoosianna aamen. Nyt pystyy roudaamaan koiran ruokaa ja kulkemaan ihan eri tavalla kuin bussilla. Tähän vapauteen voisi jopa tottua.

Canicross täältä tullaan

Jaffa täytti vuoden viime viikon perjantaina! Oon niin ilonen, että pentuaika alkaa olemaan pikkuhiljaa ohi. Onhan ne pennut ylisöpöjä, mutta oikeesti meni hermot välillä kun eihän ne tietenkään mitään vielä osaa. Nyt aletaan olemaan siinä iässä, että harrastukset tulee kuvioihin pikkuhiljaa (koirajuoksu ja agi lähinnä) ja koira suurimman osan ajasta tietää, miten pitää olla.
Anyway, synttäreitä juhlittin juoksemisen merkeissä. Nimittäin synttärilahjaksi Beasty sai Non-stopin vetovaljaat ja itelle hommasin Manmatin juoksuvyön ja vetonarun. Juostaan nyt 2-3 kertaa viikko ja aloitettaan vähän alle 2 km lenkeillä. Nuori koira ja uusi juttu tää vetäminen, että parempi katsoa kuin katua. Plus oma kunto on tasolla "ei ole". Nämä parit kerrat mitä ollaan juostu on menny todella hyvin! Vähän oli vissiin Jaffasta hassua kulkea edellä koko ajan ja vaikeuksia oli olla pysähtymättä, mutta kyllä Jaffa aina loppupuolella lenkistä vain juoksi. Pikkasen tuntu höpöltä juosta, kun vauhti on kovempi mitä jalat polkee menemään. Kyllä sillä koiralla on vaikutusta.
Agi tulee kuvioihin luultavasti keväämmällä, sillä ilmeisesti seuran halli on rempassa.

Lenkin jälkeen oli poika aika tööt. Tirsat ja matka jatku.

Tassuista ja turkista

Jahas... Tulehdus tassuissa. Suurin syypää on luonnollisesti joku tulehdus, mutta sieltä löytyi pikkiriikkinen määrä hiivaakin. Tässä rupeaa miettimään, että mitä vaivoja meillä ei ole ennen Jaffan 1. syntymäpäivää (10.3). Pissatulehduksen, kynsien repeämiset ja tulehdukset seulotaan läpi näköjään hyvissä ajoin. Onneksi otin vakuutuksen!

Ihmeteltiin siis, kun Jaffa nuolee ja jyrsii etutassujen varpaan- ja anturan välejä todella usein. Useita kertoja päivässä. Sitten kun sinne kurkattiin niin punertava karva. Korvat on kunnossa (ei hiivaa siellä).

Eläinlääkäri arveli, että tämä jatkuva kosteus (ja ehkä tiesuola) on syypää. Pidän kuitenkin tassujen karvat lyhyenä. Rapakeleillä (täällä Turussa ei tunnu muita talvikelejä olevan) huuhtelen ja kuivaan tassut päivittäin, joten hieman kummastuttaa, että tällaista pukkaa. Noh, totuus on tarua ihmeellisempää vai miten sitä sanotaan... Katsotaan miten käy, saatiin tököttiä tassuihin ja jäätävä kauluri päähän. Jos jotain positiivista, niin tassujen kosketusharjoituksia tulee nyt sitten runsaasti tehtyä. Jaffa ei todellakaan pidä siitä, että arvon herran tassuja hipelöidään. Kynsiäksidentistä jäi ilmeisesti ikävä mielikuva päähän. Pitää saada taas positiivisempi mielikuva rakennettua.

Vielä takkukausi-päivitystä sen verran, ettei tarvi hetkeen sitä stressata nimittäin meidän pojalta lähti karvat! Omaa silmää kyllä miellyttää tällainen virtaviivaisempi malli.

Hymy on herkässä

Jäätävän kokonen kauluri Beastyllä, kerran pienemmissä malleissa sai nuoltua tassuja.

Toivotaan nyt, että tilanne palautuisi normaaliksi mahdollisimman nopeasti. 

Närästys...

... on yksi piru. Sen huomasin tänään aamulla. 

Tähän väliin sanottakoon, että sen olen huomannut, että negatiivisista asioista kirjoittaminen esimerkiksi somessa saa monesti muut ihmiset kaatamaan kuraa aloittajan niskaan. Mietin kohtuullisen pitkän ajan kirjoitanko tästä aiheesta, mutta tällöinhän vain kannustan puhumattomuuteen ja pelkkään "puspus 💓💓" aiheisiin ja kommentteihin. Älkää käsittäkö väärin, nekin ovat aiheellisia, ettei kaikki ole niin vakavaa, mutta kun ne ovat osassa ryhmistä ainoa mitä sallitaan postattavaksi. Kun haluaisi asiallista keskustelua/kommentointia koiramaailmaan liittyen, saa sellaista hakea kissojen koirien kanssa, mikä on surullista. Pitää niin varovasti navigoida keskusteluryhmissä, ettei vaan kukaan missään nimessä suivaannu, kun ei enään osata keskustelun jaloa taitoa. (Mielessäni uusimman Koiramme-lehden artikkeli fyysisen palautteen antamisesta, josta nousi täysin kohtuuton kohu. Kirjoitan tästä varmaan ihan oman postauksen. Sen verran mehukas juttu.)

 

Anyway... Itse aiheeseen. Heräsin tänään kello 6 aamulla siihen, että Jaffalla nieleskeli ja yökki. Närästystä siis. Ei ole ensimmäinen kerta. Onneksi ei örkännyt. Päivän alkaminen oksennusten siivoamisella kuudelta aamulla ei ole meikäläisen käsitys mielekkäästä ja hyvästä aamunavauksesta. Siinä valvoessa googlasin tietysti oireet, mikä oli virhe. Sama homma koirilla niinkuin ihmisilläkin. Ihan sama mitä oireita googlailet, se on aina syöpä. Noh, googlasin ja ensimmäisenä vatsalaukun kiertymä. Hui kamala. Sehän onkin hirveen yleinen sairaus keskikokoisella villakoiralla... (Huomatkaa sarkasmi). Mutta koska pökkyrässä sitä ei aivot käy 100%:lla teholla, kerkesin huolestua ja huoli takertui jonnekkin aivojen pimeään nurkkaan. Sama huoli jatkui itsepintaisena myös yliopistolla. Siinä kun poljin luennolta kotiin, mietin, että onkohan vastassa koiranraato vai mikä. Tottakai kun oven avasin ja vastassa oli iloinen ja energinen koira, tuntee itsensä hyvin helposti idiootiksi, kun edes ajattelee moisia.

Jaffa siis söi edellisenä päivänä eri ruokaa kuin normaalisti. Beastyllä oli kupissa 400 grammaa sika-nauta jauhelihaa + lisät. Vahvasti arvelen, että se on se sika tai nauta, mikä närästää. Luuta ei saanut nimeksikään ja lisät oli normaalit. Päätin (varsin myöhään tosin) alkaa pitämään ruokapäiväkirjaa niiltä päiviltä, kun Beastyä närästää. Arvelin ensin automaattisesti, että se on se sika mikä närästää, mutta Maukkaan pötköissä on sikaa broiskun ja lohen kanssa, eikä närästä. Ei varmaan se liha, vaan sen lihan määrä, mikä tässä määrää. Tai sitten ei. Pitää testailla. En ole ammatilainen näissä asioissa.

Lopuksi vielä kehaistakoon, että tänään oli todella hyvä päivä lenkkeilyn merkeissä. Jaffa kulki suurimman osan ajasta todella nätisti ja minä ylpeänä marssin menemään. Tottakai oli vielä perus hepulit ja hihnan pureskelut, mutta ei tässä vaiheessa mitään täydellisyyttä odotetakkaan.
Kun Jaffa saa hepulin, kutsun sen luokse ja Jaffan tulee luonnollisesti tulla luokse, istua ja ottaa kontakti, ennenkuin saa kehut ja luvan jatkaa matkaa. Joskus se tapahtuu saumattomasti (niinkuin tänään), joskus taas rsykkeitä on liikaa tai ne on liian voimakkaita, jotta tuolla olisi korvat mukana.Kun taas elukan pitää saaha riuhtoa hihnaa, olen aika usein huomioimatta tai sanon "nyt on taas höpöhöpö jutut", mikä auttaa. Käytetään tuota höpöhöpöä muihinkin höpöhöpö tilanteisiin, missä on selvää ,että nyt ei mene ihan niin kuin on sovittu. Tähän heti perään tunnustan, että joskus riuhtominen toimii myös palkkana, jos tottelee hyvin. Se siitä johdonmukaisuudesta...
Mutta joo... Tämä päivä antoi toivoa, että kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Hihnakäyttäytymistä ja sadehaalaria

Täällä eteläsuomessa talvi on kurjaa aikaa. Täällä ei ole ihania auringossa kimmeltäviä kinoksia, vaan harmaata ja niin hemmetin pimeetä. Vettä tulee taivaalta kuin esterin perseestä. Ostin vartavasten Rukan Thermal softshell takin niille kolmelle kylmälle päivälle mitä täällä sattui olemaan. Jaffa rakasti muuten silminnähden niitä lumisia päiviä, eikä kaatosade häiritse yhtään Beastyn menoa. Noh, pohjosessa takkia ainakin tarvitaan, kun sinne päästään. Eikä Beasty tuosta enää edes kasva niin paljoa, että tuo takki jäisi pieneksi. Nyt on marraskuu ja sadetakilla sekä emäntä, että koira kulkee lenkeillä (molemmilla samanväriset sadevaatteet! YEAH). Jaffalla on Rukan Protect haalari. Ja tiedän; Lahkeet on tarkoituksella puolimittaset, kun ne pitkälahkeisetkin jää varmaan ihan jokaisella villapöksyillä liian lyhyiksi. Pitäisi tilata mittatilaushaalaria joskus. Olisihan se kiva, ettei tällaisia tarvitsisi, mutta villakoirien turkki imasee kaiken veden niinkuin ihmisten hiuksetkin. Paitsi että karvaa on himpun verran enemmän. Kuivaamiseen menee vähintään puolituntia, jos kastuu kunnolla. Jos turkkia ei kuivaa näillä pituuksilla mitä Jaffallakin on, niin menee koko loppupäivä kuivumiseen + turkki menee takkuun niin paljon helpommin. Tämä tiedoksi niille, jotka eivät paini tällaisten asioiden kanssa ja jotka pyörittelevät silmiään koiran pukemiselle.

Alla on meidän jo räjähtäneestä pojasta kuvat ennen lenkkiä. Tuntuu, että pelkkä lenkkeilykin on varustelaji. 

 

Tässä olen pohdiskellut sitä, millainen hihnakäytös tuon ikäisellä (8kk) kakaralla pitäisi olla. Ei tietenkään mitään varsinaisesti pidä olla, mutta kaupungissa olisi turvallista, jos tämä apina osaisi käyttäytyä hihnassa. Välillä tämä vetää sata lasissa ja korvat jäi rappukäytävään, kun välillä taas Jaffa kulkee niin nätisti ja kuuntelee kaiken mitä sanon. Sydän oikein välkähtää noina hetkinä. Silloin kun tekisi mieli repiä hiukset päästä turhautumisen takia, koitan muistella kesää, jolloin Jaffa veti aina, kun pihalle pääsi. Kehityksenhän näkee vain, kun katsoo pitemmällä aikavälillä asioita ja sillon laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. 

Vastaan on tullut vain aikuisia koiria, jotka kävelevät nätisti. Täällä päin on paljon koiria ylipäätään ja helposti sitä luo hassun kuplan, jossa kaikki koirat muka osaavat täydellisen hihnakäytöksen ja itselle tulee "paska koiranomistaja" -syndrooma. Kyllähän sen itsekkin huomaan, että koko itsensä sättiminen on ihan turhaa, mutta silti tulee välillä sellaset fiilikset. Eihän pahimmassa murkkuiässä oleva koira vielä jaksa keskittyä samalla tavalla kuin aikuinen. Varsinkaan, kun tämä kyseinen elukka on tällainen sähköjänis ja hajujen perässä kulkija. Vai pitäisikö? Mulle on sanottu, että kyllä koiralta voi vaatia jo kohtuullisen paljon ja niin me tehdäänkin. Se on kuitenkin eri asia kuin se todellinen tekeminen ja toteutus. Pikillä ei ole ollut koskaan niin tarkkaa sen hihnakäytöksen kanssa, kerran maalla asuu. Koko lenkki voi mennä ilman yhtäkään vastaantulijaa ja lenkit ovat lähestulkoon keskellä metsää. Ei ole oikein mitään, mihin verrata (ja pitääkö sitä aina verrata johonkin?). Kait me sitten ollaan vielä "aikataulussa".

Alla on kuva lenkin jälkeen, suihkua odotellessa.

 

Nämä koulutusasiat ovat olleet mielenpäällä nyt enemmänkin, kun ensivuoden alusta olisi tarkoitus aloittaa agitreenit ja pitäisi saada vielä luoksetuloa ja kontaktia treenattua. Molemmat ovat mielestäni jo kohtuullisella tasolla, mutta vielä kaipaa hienosäätöä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa....

Lopuksi söpöilykuva onnellisesta, emännän päällä torkkuvasta Beastystä. Olenko koskaan kertonut, kuinka paljon rakastan pitkiä kuonoja? Sitä oikein tuntee kuinka esteettisyyden aalto viuhtaisee yli, kun tuollaisia metrikuonoja katselee. 😁